Alkuperäinen artikkeli: aivovammaliitto.fi
Neurotanssiprojekti käynnistyi Kuopiossa Savonia ammattikorkeakoulussa Kansallisen neurokeskuksen hankkeen osana yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa vuonna 2019. Pilotissa tutkittiin fysioterapian ja tanssin mahdollisuuksia toimia yhdessä osana neurokuntoutusta. Neurotanssin tavoitteena on edistää ja ylläpitää kuntoutujan toimintakykyä. Aluksi kohderyhminä olivat Parkinsonia ja MS-tautia sairastavat sekä aivoverenkiertohäiriön sairastaneet ihmiset.
– Neurotanssin lähtöaskeleet otettiin Kansallisen neurokeskuksen, Savonian ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Savonia on monialainen ammattikorkeakoulu, jossa opetetaan muun muassa luovia aloja ja fysioterapiaa. Neurotanssihankkeessa eri alojen osaamista yhdisteltiin nivomalla fysioterapeuttinen ja tanssin taiteellinen näkökulma yhdeksi, kuntouttavaksi kokonaisuudeksi. Alkuvaiheessa käytimme metodina palvelumuotoilua, kertoo tutkinto-ohjelmien vastaava lehtori Eeri Pihlajakari.
Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palveluiden tai liiketoiminnan kehittämistä niin, että palvelun käyttäjät osallistuvat aktiivisesti suunnitteluvaiheeseen.
Liikkeet oman tason mukaisesti
– Neurotanssiryhmä kokoontuu viidesti syksyllä ja viidesti keväällä. Alkuvaiheessa räätälöimme eri diagnooseille omat tanssiryhmänsä, mutta nopeasti huomasimme, ettei eriyttämiselle ole tarvetta. Sama menetelmä sopii kaikenlaisiin neurologisiin haasteisiin. Valtaosa osallistujistamme on edelleen Parkinsonin tautia sairastavia, mutta myös aivovamma-asiakkaita ja eri neurologisia sairauksia sairastavia osallistuu toimintaan, kertoo fysioterapian lehtori Annu Suvinen.
Annun ja Eerin mukaan osallistujia kutsutaan potilaan tai kuntoutujan sijaan tanssijoiksi. Jokainen osallistuja toteuttaa liikkeet oman tasonsa mukaisesti. Harjoitteet sovelletaan niin, että apuvälineitä tai avustajaa käyttävä tanssijakin pystyy osallistumaan.
– Myös fysioterapiaopiskelijat avustavat tarvittaessa pyörätuolia käyttäviä, projektisuunnittelija Sanna Hukkanen täydentää.
Vaikka kuntoutumisen tavoitteet on leivottu sisälle konseptiin, ei neurotanssituntia kutsusta sen enempää fysioterapiaksi kuin tanssiterapiaksikaan.
– Opiskelijat kuitenkin havainnoivat, mitkä liikkeet ovat itse kullekin hankalia ja kohdistavat toistot juuri näihin. Näin tanssiin tulee terapeuttinen näkökulma, Annu kertoo.
Käytettävät menetelmät muotoutuvat aina ryhmän toiveiden mukaisesti. Tansseissa voidaan esimerkiksi hyödyntää erilaista rekvisiittaa, kuten palloja, hattuja ja tuoleja. Sama pätee musiikkiin: myös se räätälöidään ryhmän toiveiden mukaan. Taustamusiikkina on hyödynnetty kaikkea Raskasta joulua -biiseistä Madonnan kautta perinteiseen Suomi-iskelmään. Jatkossa musiikki voi olla myös elävää, sillä muusikko-opiskelijoiden osallistamista on harkittu. Tämä on kuitenkin vielä kehittelyasteella, ja tällä hetkellä musiikki tulee nauhalta.
Jokainen liike on oikeanlainen
– Tanssitunti jakautuu taito-osioon ja luovaan osuuteen. Taito-osiossa harjoitellaan esimerkiksi tasapainoa fysioterapeuttisesta näkökulmasta. Luovassa osuudessa ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja. Luovuuteen ja heittäytymiseen kannustetaan. Moni kertookin, että virheiden läsnäolon poistaminen on vapauttavaa, Eeri sanoo.
– Kun kyse on itsensä ilmaisusta, mitään ei voi tehdäkään väärin. Kaikki on lupa tehdä omannäköisesti ja persoonallisesti. Musiikki ja tanssin luovuus antavat kuntoutujalle mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan. Tämä ei aina toteudu strukturoidummassa fysioterapiassa. Opiskelijamme ovatkin kertoneet, että vuoden aikana tanssijoiden tasapaino parantuu silminnähtävästi. Myös osallistujat itse raportoivat samaa, Annu jatkaa.
– Parhaimmillaan neurotanssi on heittäytymistä ja huokuu ”minä pystyn!” -henkeä, Eeri täydentää.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen
