Alkuperäinen artikkeli: Aivovammaliitto.fi
Viime maanantaina eli 18.9.2023 tutustuimme netti-Aivoituksessa neurotanssin teoriaan. Tänään saamme lukea yhden tanssijan tarinan.
Ihmisiä alkaa kerääntyä kuopiolaiselle tanssistudiolle. Yksi virittelee musiikkisoitinta ja toinen asettelee tuoleja ympyrään. Siellä täällä vaihdetaan kuulumisia. Neurotanssitunti on alkamassa.
Tanssistudion parilla seinustalla on isoja peilejä, parilla isoja ikkunoita ja peilittömillä seinillä kiertää balettitangot. Radiosta soi musiikkia – jonkun tekemä soittolista soittaa pääasiassa kotimaista iskelmää. Ensiksi istutaan piiriin ja valitaan tunnelmakortit. Mikä kuvaa minua juuri nyt, mihin haluan – tai mihin minun pitäisi – panostaa tulevaisuudessa?
Jaksamisesta pitäisi pitää huolta, muiden tapaaminen olisi tärkeää, me olemme me, pohtivat osallistujat. Seuraavaksi muodostetaan parit ja annetaan musiikin viedä. Lopuksi pohditaan alussa valittujen korttien kautta, vahvistuiko jommankumman kortin sanoma tanssitunnin aikana. Rauhoittuminen, keskittyminen ja murheet unohtuivat, totesi moni.
Tällä kerralla tanssijoita ei ollut kovin monta, mutta bongasin joukosta kaksi aivovammautunutta ihmistä. Toinen heistä on Tarja Holopainen.
Jokainen osaa!
Tarja Holopainen käy neurotanssitunneilla toista vuotta. Koska hän on ollut pitämässä kokemustoimijana luentoja Savonia-ammattikorkeakoululla ja toiminut fysioterapeuttiopiskelijoiden ”harjoituskappaleena”, sai hän vanhojen kontaktiensa kautta tiedon mahdollisuudesta lähteä mukaan neurotanssiryhmään. Harjoituskappaleena olemisella hän tarkoittaa sitä, että fysioterapiaopiskelijat saavat aitojen tilanteiden kautta mahdollisuuden treenata käytännössä, miten kohdata ja ohjata neurologista asiakasta esimerkiksi kuntosalilla tai uimahallissa.
Tarja paljastaa ensimmäiselle tanssitunnille tullessaan pohtineensa, ettei varmasti osaa tehdä yhtään mitään – ja sama ennakkopelko tuntuu olevan liki jokaisella ensikertalaisella.
– Onneksi tunnin vetäjät korostavat heti, että jokainen osaa, jokainen tekee kuntonsa mukaan, eikä neurotanssia voi tanssia väärin. Jokainen liike on oikein.
Tarja kiitteleekin, että opiskelijat osaavat kohdata heidät upeasti ja kohtelevat jokaista aidosti yhdenvertaisesti.
– Kaiken saa myös tehdä oman kuntonsa mukaan. Esimerkiksi minulle liike, jossa pitää samanaikaisesti harjoittaa vastakkaista kättä ja jalkaa, on hankala. Mutta mallia katsomalla ja omaan tahtiini tekemällä hankalakin liike yleensä onnistuu.
”Kuntonsa mukaan” tarkoittaa myös sitä, että tarvittaessa liikkeet voi tehdä istualtaan. Esimerkiksi joskus mukana ollut rollaattoria käyttävä ihminen on tanssinut tuolilla istuen – ja sekin on ihan oikein ja sallittua. Balettitanssijoiden tangosta voi Tarjakin ottaa tarvittaessa tukea, sillä hänellä on välillä haasteita tasapainon kanssa.
Henkistä hyvinvointia
– Parasta neurotanssissa on, että täällä saa liikuntaa ja tapaa muita ihmisiä. Lisämausteensa tuo mahdollisuus havainnoida, miten upeasti opiskelijat osavavat suhtautua neurotanssijoihin. Jälkimmäisin lämmittää sydäntäni erityisesti siksi, että olen ammatiltani opettaja.
Tanssi on Tarjan mukaan ennen kaikkea henkistä hyvinvointia, sillä se ei ole niin intensiivistä, että siitä olisi varsinaisesti kunnon kohottajaksi. Tarja odottaa tanssituntia aina.
– Olen myös oppinut nauramaan itselleni – että jaa, mikäs olikaan oikea ja mikä vasen. Välillä suunnat menevät sekaisin, mutta sekään ei ole vaarallista.
Tarja toivoo, että kaikki, joilla on mahdollisuus, kokeilisivat neurotanssia.
– Kenenkään ei tarvitse arastella ja ajatella, ettei osaisi tai ettei uskaltaudu siksi, ettei itsellään ole tanssitaustaa. Myöskään kunnostaan ei pidä olla huolissaan, sillä harjoitteet ovat rauhallisia, eikä niissä tule hiki.
Tanssi on myös maksutonta, ja koska tapaamisissa yleensä myös jutellaan, on se samalla vertaistuellista.
Tuntien vetovastuu vaihtelee mukana olevien opiskelijoiden kesken, joten tunnit ovat omanlaisiaan – joka sekin on Tarjasta positiivista. On kiva nähdä erilaisia tapoja toteuttaa tunti. Tarja toivoo ja – ja uskoo – että opiskelijat saavat syvyyttä omaan tulevaan uraansa tanssituntien kautta.
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen
